4.10.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

B Oy:n konkurssipesä oli A:lle 13.4.1980 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Turun RO:ssa lausunut, että A oli toimiessaan kesästä 1977 lukien yhtiön hallintojohtajana ja 31.8.1979 lukien 11.2.1980 saakka yhtiön toimitusjohtajana nostanut ennen yhtiön konkurssiin asettamista yhtiön kassasta varoja yhtiön kirjanpitoon kuuluvan henkilötilin 31.12.1979 saldon mukaan 184 353 markkaa 38 penniä ja tämän jälkeen 96 554 markkaa 74 penniä eli yhteensä kaikkiaan 280 908 markkaa 12 penniä, joiden käytöstä A ei ollut toimittanut konkurssipesän hallinnolle selvitystä. Sen vuoksi konkurssipesä oli vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille mainitut 280 908 markkaa 12 penniä laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kanteesta kuultuna A oli puolestaan lausunut, että mainittuun A:n henkilötiliin oli hänen nostoikseen yhtiöltä merkitty kaikkiaan 200 000 markkaa sellaisia varoja, joita ei ollut nostanut A, vaan eräs toinen henkilö. Edelleen A oli lausunut, että hän oli suorittanut ennen yhtiön konkurssiin asettamista yhtiön puolesta omista varoistaan yhtiön 40 000 markan suuruisen vekselivelan Kansallis-Osake-Pankille, yhtiön 32 000 markan suuruisen vekselivelan Helsingin Osakepankille ja yhtiön 23 700 markan suuruisen velan Merikiito Oy:lle ja että yhtiö oli hänelle velkaa autokuluina 10 920 markkaa hänen käytettyään vuosina 1979 ja 1980 omaa autoaan yhtiön ajoihin. Kun A:lla oli oikeus vähentää kaikki mainitut määrät, yhteensä 106 620 markkaa, yhtiön konkurssipesän saatavasta, A oli vaatinut, että hänen sanotut vastasaatavansa kuitattaisiin yhtiön konkurssipesän saatavaa vastaan.

Kuultuaan konkurssipesää A:n kuittausvaatimuksista RO p. 5.3.1982 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 23.1.1979 ja 22.2.1980 välisenä aikana nostanut 26.2.1980 konkurssiin asetetun B Oy:n varoja kaikkiaan 280 908,12 markkaa, minkä määrän A oli myöntänyt määrältään oikeaksi. Sanottu määrä muodostui paitsi muusta A:n henkilötilin mukaisesta 184 353,38 markan suuruisesta velasta yhtiölle. B Oy:n konkurssipesä oli myöntänyt, että A:n henkilötilille oli merkitty hänen nostokseen yhtiöltä 200 000 markkaa, jota A ei itse ollut nostanut. Tästä nostosta A:n ei ollut selvitetty olevan vastuussa yhtiölle taikka konkurssipesälle. Edellä olevan perusteella RO oli katsonut, että B Oy:n saatava A:lta oli 96 554,74 markkaa.

Mitä tuli A:n esittämiin kuittausvaatimuksiin, RO oli katsonut oikeaksi B Oy:n konkurssipesän myöntämisen perusteella hyväksyä A:n kuittausvaatimuksista suorituksen Kansallis-Osake-Pankille 40 000 markkaa, suorituksen Helsingin Osakepankille 32 000 markkaa, suorituksen Suomen Yhdyspankki Oy:lle 23 700 markkaa ja autokulut 10 920 markkaa, joten RO oli vahvistanut A:n saatavat vähintään 106 620 markaksi.

Koska A:n vastasaatavat niin ollen ylittivät kanteessa vaaditun saatavan, RO oli hylännyt kanteen. Asian laatuun nähden A sai itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Turun HO, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, t. 8.10.1982 oli tutkinut sen. Suorittamalla B Oy:n puolesta yhtiön 27.1.1980 asetettuun ja 21.2.1980 erääntyneeseen vekseliin perustuneen 40 000 markan suuruisen velan Kansallis-Osake-Pankille A oli, koska sanottu vekseli oli erääntynyt maksettavaksi vasta yhtiön konkurssin alkamisajankohdan 12.2.1980 jälkeen, muun henkilön kuin B Oy:n kanssa suoritetun toimen nojalla hankkinut yhtiöön kohdistuvan saamisen sellaisissa olosuhteissa että, jos tämän toimen sijasta B Oy olisi silloin maksanut velan, maksu olisi konkurssisäännön 46 §:n 1 momentin d kohdan nojalla voitu vaatia peräytymään. A:lla ei siten konkurssisäännön 33 §:n 2 momentin mukaan ollut oikeutta käyttää sanottua 40 000 markan saamistaan kuittaukseen yhtiön konkurssipesän häneltä olevaa saamista vastaan. Näillä ja RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että A oli velvoitettu suorittamaan B Oy:n konkurssipesälle sen 96 554 markan 74 pennin suuruisen saatavan ja A:n 66 620 markan suuruisten vastasaatavien erotusta vastaavat 29 934 markkaa 74 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.4.1980 lukien.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että hänen kuittausvaatimuksensa hyväksyttiin myös hänen Kansallis-Osake-Pankille suorittamansa 40 000 markan määräisen vekselivelan osalta ja että konkurssipesän kanne niin ollen hylättiin kokonaan. Lisäksi hän pyysi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista niin HO:ssa kuin KKO:ssakin. Lupa myönnettiin ja konkurssipesä antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KKO t. tutki jutun.